Miksi kaikki haluaisi kotikouluun ja miten lapsista tulisi presidenttejä? - Keskustelua tyttöydestä ja johtajuudesta

Tänään aloiteltiin projektia. Ennen kirjojen jakamista virittelin keskustelua johtajuudesta, "leadership", johtohahmo.. Miten monin tavoin johtajuus voidaan ymmärtää ja miksi nämä kirjat keskittyvät johtajuuteen niin paljon? Tämä osuus tuntui menevän aika hyvin. Ainakin ajatus otettiin vastaan sitä kovin kiistämättä ja vastaanväittämättä.

Tyttöjen asema olikin jo astetta vaikeampi ehkä asettaa mittakaavaan. Ihan selkeältä ei tuntunut, että kaikkialla maailmassa tyttöjen asema ei ole tasa-arvoinen. Joku nosti esille Kiinan ja poikien arvostamisen, mistä keskustelu kävi kiivaana. Yhden lapsen politiikkaa mietittiin ja lupasin, että joskus myöhemmin voidaan puhua siitä, miten lestadiolaiset kiinassa pärjäävät, jos eivät saa hankkia lapsia samoin kuin Suomessa.. Osa tytöistä tiesi ja tuntui tyttöjen aseman ymmärtävän, osa ei ehkä ollut aiemmin asiaa miettinyt. Edelleen jäi ehkä vielä vähän epäselväksi, miksi amerikkalainen partiokirja sitten korostaa tyttöjen asemaa niin selkeästi? Eikö Amerikka kuitenkin ole sivistysmaa, jossa asiat ovat hyvin?
Kirjeenvaihtoystävät kysyivät meiltä ensimmäisissä kirjeissä, että saavatko tytöt käydä koulua Suomessa ja kotikoulustakin puhuttiin. Vaikka tarpojatytöt mielellään jättäisivät menemättä kouluun, ymmärrettiin kuitenkin valinnan tekemisen merkitys. Mietittiin olisiko eri puolilla maailmaa mahdollista, että nainen valittaisiin presidentiksi.
En tiedä paljonko ajatusta meni perille, luulen, että palaamme teemaan jossakin vaiheessa, mutta niinhän sitä sanotaan, että siemeniä pitää kylvää reilusti ennenkuin voi niittää.. Pitää antaa aikaa.

Aloittelimme oman itsen tutkiskelua. Kotitehtäväksi tytöt saivat kollaasin "Millainen minä olen?" Tämä liittyy omien vahvuuksien ja taitojen määrittämiseen ja löytämiseen. Eroaa paljon partiosta, mitä olemme aiemmin tehneet, mutta odotan lopputuloksia innolla. Kollaasien teko vaati pohjustusta ja erityisesti vaatimukseni, että siitä pitää tehdä hieno. Yksi tarpoja sanoikin, että koulussa on aina asiat tärkeämpiä ja sanotaan, että ulkonäöllä ei ole väliä. Niin me taidamme aika usein asioiden kanssa tehdä. Mutta haluan, että tytöt pyrkivät nyt parhaimpaansa, tavoitteellisuus on minusta kuitenkin se, mikä koko tässä projektissa eroaa suomalaisesta perinteisestä partiosta. Muutoksen Agentti -matkan ensimmäinen osa (josta saa merkin ensimmäisen osankin) keskittyy yksilön omiin voimiin ja vaikuttamismahdollisuuksiin, josta sitten seuraavassa vaiheessa siirrytään tiimiin ja lopulta yhteisöön.

Yhteenvetona; johtajuuteen ei ehkä oikeasti vielä päästy kiinni, suomalaisilla tytöillä asiat ovat paremmin kuin he itse ymmärtävätkään ja parin viikon päästä nähdään olenko asettanut itsetuntemuksen tavoittelulle liian kovia tavoitteita.